Nahkatakkin ulkoasun historia on uskomattoman mielenkiintoinen ja kiehtova. Muinaisista ajoista lähtien uskottiin, että tämä vaatekaapin elementti oli tarkoitettu suojaamaan tuulelta ja sateelta. Nykyaikaisten sadetakkien k altaisia viittoja käyttivät sekä pohjoiset kansat pitääkseen lämpimänä kylmässä että etelän asukkaat.
Ensimmäisen kerran tällaiset "vaipat" ilmestyivät XIV-XII vuosisadalla eKr. Sitten muinaiset ihmiset peittivät itsensä villieläinten nahoilla. Viitta (vaipan) samank altaisuutta alettiin käyttää neljä tuhatta vuotta sitten. Yksi näistä koristeellisista ja pronssisilla suljetuista malleista, jota käytettiin 3000 vuotta sitten, säilyy edelleen Pohjois-Ossetian museossa. Tuolloin viitta oli viitta kuin vaippa tai penula.
Nahkatakki tuli paljon myöhemmin. Vasta 1800-luvulla ommeltiin ensimmäinen sadetakki hihoineen. Tämän vuosisadan loppuun mennessä kaikki muotisuunnittelijat ja räätälit loivat omat muunnelmansa päällysvaatteiden teemasta, samank altaisia kuin modernit. Salaman nopeudella vedenpitävästä kankaasta valmistetut tavarat alkoivat olla suosittuja noiden aikojen fashionistasissa. Kauppiaat matkustivat ympäri Eurooppaa etsimään malleja, jotka miellyttäisivät korkeaa yhteiskuntaa. Nahkainen viitta on myös suunniteltu suojaamaansateesta ja kylmästä tuulesta.
Käsityöläiset loivat yhä enemmän uusia tyylejä. 1900-luvun alkuun mennessä viitta oli saatavilla kaikkialla. Ies selässä, olkaimet hihoissa, kaulus ja vyö - putiikeissa ei ollut muita malleja! Upseerit pitivät toimivasta ja mukavasta tavarasta. Miehet ostivat tien päällä olevan vaatekaapin elementin, joka on vaatimaton jokapäiväisessä elämässä ja joka pestään helposti ja ei vie paljon tilaa. Matkailijat valitsivat itselleen luonnonmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Miehen nahkatakki ei suinkaan ollut vaurauden ja arvovallan symboli. Nahkaa sai ostaa pienellä rahalla aivan kaikki alta.
1900-luvun puolivälissä nahkatakki saavutti suosionsa huippunsa. Me kaikki muistamme elokuvan The Night Porter. Sieltä otetaan kaikki edelleen merkitykselliset tuotemerkit. Erilaisia mustasta nahasta ja lateksista valmistettuja tuotteita alettiin ostaa Euroopassa muodin dandies ja naiset. Pitkä viitta, jonka helma ulottui kantapäähän, käytti sekä naisia että miehiä. Lähempänä 1900-luvun 70-lukua muodikas kuva on muuttunut merkittävästi ja siitä on tullut paljon yksinkertaisempi. Elokuvien näytöillä Hollywood-diivat kehuivat erilaisista materiaaleista valmistettuja trenssitakkeissa. Nahkatakit haalistuivat taustalle eivätkä olleet enää kauneuden ja tyylin esikuva.
Muoti on kuitenkin syklistä - ja 90-luvulla tämä vaatekaappituote palasi jälleen hyllyille. Neuvostoliitossa syntyneet naiset oppivat ensimmäistä kertaa, mitä tarkoittaa pukeutuminen ulkomaiseen tyyliin. He käyttivät takkeja ja sadetakkeja materiaalista, joka oli etänänäytti iholta, mutta se ei ollut. Öljykangastuotteita ostettiin aktiivisesti Keskustavaratalon läheisiltä markkinoilta. Ihmisillä ei ollut varaa merkkituotteisiin, mutta he halusivat todella näyttää tyylikkäältä. Tästä syystä ei tuolloin ollut harvinaista tavata kadulla tyttöä keinomokkanahkatakissa, nubukissaappaissa tai lateksisadetakissa. Onneksi nyt, 2000-luvun alussa, tällaiset tuotteet eivät ole muodissa, niiden kysyntä on laskenut jyrkästi.
